|
|
Close Help | ||||||||||||||
WERNER HACKLININ PURJELAIVAT
Reposaarella vuonna 1880 syntynyt ja vaikuttanut Werner Hacklin aloitti liikemiehen uransa yhdessä veljensä Emil Hacklinin kanssa. He perustivat Reposaarelle vuoden 1908 lopussa stuuvari- eli ahtausliikkeen. Nykypäivänä vastaavaa toimintaa harjoitetaan edelleenkin Hacklin Oy:n muodossa, mutta toki paljon laajemmassa mitassa.
Stuuvari-toimen lisäksi Werner Hacklin toimi myös laivanvarustajana. Parhaiten ehkä tunnetaan Hacklinin höyry- ja moottorilaivat, jotka nimettiin lähiomaisten etunimien mukaan ja liitteeksi laitettiin vielä kirjain H.
Hacklin aloitti kuitenkin purjelaivojen parissa. Lukuunottamatta aivan ensimmäistä alusta, s/s Birgitiä, joka hankittiin keväällä 1915 ja tuhoutui sodan melskeissä jo saman vuoden lopulla. Aluksen menetys aiheutti ilmeisesti jonkinasteisen muutoksen mahdollisiin suunnitelmiin, sillä sitä seurasi lähes vuoden mittainen tauko laivanvarustustoiminnassa. Vuoden 1916 syksyllä Hacklin hankki ensimmäisen purjealuksen ja näin alkoi liki 16-vuotinen kausi purjelaivavarustajana.
Hankitut alukset olivat miltei poikkeuksetta kaljaaseja ja niillä liikennöitiin etupäässä Itämeren piirissä ja Englannissa. Vientiartikkelina oli puutavara ja tuontiartikkelina sekalainen kappaletavara. Alusten "elinkaari" Werner Hacklinin omistuksessa oli melko lyhyt, keskimäärin 1 - 2 1/2 vuotta, ja kohtalona oli useimmiten hylyksi joutuminen.
Tässä artikkelissa kerrotaan lyhyesti kunkin purjealuksen viimeisistä vaiheista ja kohtaloista alla olevan taulukon mukaisessa hankintajärjestyksessä.
| LAIVA | KÄYTTÖAIKA | v | kk | purjehduskautta |
| Kaljaasi Aino | 1916-1916 | - | 1 | alle 1 |
| Kuunarilaiva Matti | 1916-1918 | 1 | 11 | 2 |
| Kaljaasi Kuutsalo | 1916-1919 | 2 | 10 | 3 |
| Parkkilaiva Caesar | 1917-1919 | 2 | 6 | 3 |
| Kaljaasi Suomi | 1917-1919 | 2 | 7 | 3 |
| Kaljaasi Aave | 1917-1918 | 1 | - | 1 |
| Kaljaasi Anna | 1917-1919 | 1 | 11 | 2 |
| Kaljaasi Voitto | 1918-1919 | 1 | 1 | 1 |
| Kuunari Emma | 1919-1921 | 2 | - | 2 |
| Kaljaasi Wellamo | 1919-1920 | - | 9 | 1 |
| Parkkilaiva Karhu | 1923-1927 | 4 | - | 4 |
| Kaljaasi Eino | 1927-1929 | 1 | 2 | 1 |
| Kaljaasi Smaragd | 1928-1932 | 4 | 3 | 4 |
Laiva rakennettiin vuonna 1912 Koivistolla Saarenpään kylässä laivanrakentaja Topi Hytin johdolla. Alus purjehti ensin Viipurissa kahden vuoden ajan, sitten se ostettiin Turkuun jossa se purjehti niin ikään kahden vuoden ajan. Turkulaisten omistuksessa Ainoon asennettiin apumoottoriksi 3-sylinterinen noin 25 hevosvoimainen petroolimoottori. Hacklin osti tämän ensimmäisen purjealuksen itselleen 9.9.1916 hintaan 33.000 mk. Kaksimastoisen kaljaasin mitat olivat: Pituus 24.8m, leveys 7m ja syväys 2.5m. Kantavuus oli 90.0 nrt. Aluksen kapteeniksi tuli Toivo Lehtinen. Aino ei paljon rahteja ehtinyt hänen päällikkyytensä aikana kuljettaa, sillä aluksen kohtalo täyttyi vielä saman kuukauden aikana.
Syyskuun 26. päivä vuonna 1916 Aino lähti Gävlen satamasta rautaharkkolastissa, määränpäänä Mäntyluodon satama. Ruotsalaisen sataman kirkkaat valot jäivät taakse, edessä oli sodan pimentämien majakoiden rannikko. Syyskuun 28. päivä aamuyöllä oltiin paikanmäärityksen mukaan 20 mailin päässä Suomen rannikolta ja tuuli oli yltymään päin. Eipä ihme, että kapteeni oli ihmeissään kun kuuli huudon "Kuohuja oikealla!". Alus käännettiin välittömästi vasemmalle, mutta liian myöhään. Kaljaasi karahti kiville rysähtäen ja juuttui tiukasti kiinni. Vesi alkoi nousta ruumaan ja tuulikin yltyi jo myrskyksi.
Pelastusvene laskettiin veteen, mutta iso aalto murskasi sen kylkeä vasten. Miehet jäivät laivaan odottamaan aamua. Kello viideltä iso aalto rikkoi laivan kyljen, kansi repeytyi ja osa lastista valui mereen. Päivän valjetessa läpimärät miehet huomasivat olevansa karikolla, joka on kilometrin päässä Säpistä.
Aamupäivällä majakanvartijat tulivat pelastamaan heidät. Seuraavana päivänä laivan mastot kaatuivat ja laiva repeytyi kahtia. Kaljaasi Aino jäi hylyksi, mutta arvokas lasti pelastettiin.
Laiva rakennettiin vuonna 1872 St Jones'ssa Kanadassa. Monien vaiheiden jälkeen purjelaiva päätyi Ruotsiin, josta se vuonna 1913 ostettiin Raumalle. Hacklin osti laivan sieltä itselleen 21.11.1916 hintaan 12.000 mk. Kolmimastoisen kuunarilaivan mitat olivat: Pituus 34.3m, leveys 8.8m ja syväys 3.5m. Kantavuus 243.7 nrt.
Toisena purjehduskautenaan laiva lähti viimeiselle matkalleen Ruotsiin halkolastissa, jonka rannikolla se kärsi täydellisen haaksirikon kesällä 1918. Hylky myytiin samana syksynä Tukholmassa.
Laiva rakennettiin vuonna 1905 Josef Kelkan varvilla, Vehkalahden pitäjässä Salmen kylässä. Alus purjehti kotisatamanaan Kotka aina purjehduskauden 1916 loppuun. Hacklin osti laivan itselleen 29.11.1916. Kolmimastoisen kaljaasin mitat olivat: Pituus 30m, leveys 8.1m ja syväys 3.4m. Kantavuus oli 159.0 nrt.
Kuutsalo lähti viimeiselle matkalleen Englannin Leithiin täydessä puutavaralastissa Reposaarelta syyskuussa vuonna 1919. Myrsky yllätti matkalla ja laiva ajoi karille Skaggerakin luona Tanskassa. Kuutsalo pääsi kantta myöden vajonneena hätäsatamaan Fredrikshavniin. Laivan katsottiin vaurioituneen sen verran pahoin, että se tuomittiin hylyksi ja myytiin vakuutusyhtiön laskuun.
Laiva rakennettiin vuonna 1881 Framnäsin varvilla Ruotsissa laivanrakentaja E.Östmanin johdolla. Laiva päätyi sitten aikanaan Loviisaan ja sieltä edelleen Raumalle. Hacklin osti aluksen itselleen 17.3.1917. Kolmimastoparkin mitat olivat: Pituus 43.6m, leveys 8.9m ja syväys 5m. Kantavuus oli 456.7 nrt. Toukokuun viimeinen päivä vuonna 1917 perustettiin laivan ympärille osakeyhtiö, jonka pääisäntänä toimi Hacklin. Muina osakkaina olivat: Herra ja rouva Strömlund Porista, herra ja rouva Idman Porista, C.J.Leineberg Porista, J.Illman Porista, E.Samuelsson Reposaarelta, A.Sundqvist Pihlavasta, E.Hacklin Reposaarelta, A.V.Lindholm Pihlavasta, B.Procope Porista ja E.A.Hohenthal Porista.
Parkki Caesar lähti viimeiselle matkalleen kapteeni Eskil Hellstenin johdolla 7.9.1919 Karlskronasta Ruotsista West Hartlepooliin Englantiin propsilastissa. 17.9.1919 kello 17.07 laivan ollessa Skagenin-niemen kohdalla Tanskassa räjähti miina peräpuolella iso- ja mesaanimaston välissä. Laiva katkesi kahtia, perämies ja ruorimies lensivät ilmaan ja putosivat mereen propsien ja hylkyrojun sekaan. Peräkajuutassa ollut laivan konstaapeli lensi ruhjoutuneena kansilastin päälle. Kapteeni ja muu miehistö olivat keulan puolella työn touhussa ja pelastuivat. He laskivat kiireesti pelastusveneen veteen. Se kaatui mutta saatiin käännettyä ympäri ja tyhjennettyä vedestä. Ruorimies saatiin pelastettua, mutta perämies ja konstaapeli olivat menehtyneet. Miehistö jätti laivan ja sousivat yltyvässä merenkäynnissä Ruotsin puolelle Göteborgiin, jonne he saapuivat seuraavana päivänä. Paria päivää myöhemmin pelastusalukset hinasivat ehjäksi jääneen Caesarin keulaosan Fredrikshavniin Tanskaan (PRAAKI 2, kansikuva). Hylky lasteineen laitettiin myyntiin.
Laiva rakennettiin vuonna 1877 Göteborgissa tasasaumaiseksi, ja oli varustettu kabyssillä, skanssilla, kajuutalla ja hytillä. Raumalaisille alus päätyi vuonna 1898. Liikemiehet Hacklin ja V.Bergström Porista ostivat laivan 13.4.1917 hintaan 60.000 mk ja he omistivat sen puoliksi. Kolmimastoisen kaljaasin mitat olivat: Pituus 44.1m, leveys 8.6m ja syväys 5.2m. Kantavuus oli 454.6 nrt.
Kaljaasi Suomi lastasi Hullissa Englannissa täyden lastin, eli 459 tonnia hiiltä, 100 tynnyriä tervaa ja 50 tynnyriä öljyä. Määränpää oli Reposaari. Laiva lähti satamasta 5.11.1919. Matkan alussa puhaltanut navakka tuuli yltyi pian täydeksi myrskyksi ja kaljaasi sai suuria takilavaurioita. Kapteeni päätti yrittää Leithiin hätäsatamaan. Kaljaasi ajautui kuitenkin sataman ulkopuolella olevalle riutalle 11.11.1919 ja jäi kiinni rikkoutuen pahasti. Kaljaasi tuomittiin hylyksi ja lasti myytiin.
Tämä laiva oli rakennettu vuonna 1917 Säkkijärven pitäjässä Heinlahden varvilla, laivanrakentaja Mikko Kaukiaisen johdolla. Laiva ostettiin Viipurista Poriin 20.10.1917 osakeyhtiön omistukseen, johon kuuluivat liikemiehet W.Hacklin Reposaarelta, J.F.Mittler Porista ja konttoristi J.F.Illman Reposaarelta. Laivan hinta oli 65.000 mk. Kaksimastoisen kaljaasin mitat olivat: Pituus 24.5m, leveys 7.7m ja syväys 2.5m. Kantavuus oli 110.2 nrt.
Tämä lähes uusi kaljaasi haaksirikkoutui jo ensimmäisenä purjehduskautenaan Hacklinin ja kumppaneiden omistuksessa. Laiva joutui myrskyn kouriin Ruotsissa kesällä 1918 Halmstadin edustalla ja ajautui maihin. Kaljaasi Aave myytiin hylkynä Ruotsiin.
Tämä kaksikantinen purjelaiva rakennettiin vuonna 1891 Palmsin volostin Pedasaaren kylässä. Uudelleen rakennettu vuonna 1906 laivanrakentaja Josef Kelkan johdolla Neuvottomassa, sama mies rakensi vuotta aikaisemmin myös kaljaasi Kuutsalon. Alus purjehtii aina vuoteen 1917 kotipaikkanaan Kotka. Kesällä 1917 siihen asennetaan 80 hv:n indiseerattu moottori. Kaksimastoisen kaljaasin mitat olivat: Pituus 27.3m, leveys 7.5m ja syväys 2.9m. Kantavuus oli 77.9 nrt. Joulukuun 21. päivänä 1917 laiva ostetaan porilaisen osakeyhtiön omistukseen, johon kuuluivat kauppias K.Ritala Porista, kauppias O.Pyykkö Porista ja laivantäyttäjä E.Hacklin Reposaarelta. Emil Hacklinin kuoltua vuonna 1918 tuli W.Hacklinista osakas.
Toisen purjehduskautensa lopussa kohtasi kaljaasi Anna määränpäänsä. Laivuri J.R.Rosenbergin komennossa lähti kaljaasi puutavaralastissa Kotkasta kohti Tanskaa 29.11.1919. Helsingin edustalla puhkesi ankara myrsky. Laivaan ilmaantui vuotoja ja myrsky yltyi. Vesi nousi ruumassa, eikä pumpuilla saatu pidettyä vuotoa kurissa. Kansilasti liikkui ja laiva kallistui. Skanssiin tulvi vettä. Kapteeni päätti yrittää Hankoon hätäsatamaan ja määräsi kansilastin heitettäväksi yli laidan. Jonkin ajan kuluttua ilmestyi joitain Hangon ulkosaaria näkyviin. Kaljaasia ei kyetty ohjaamaan ja se ajautui Morgonladin rannalle ja hakkautui rikki. Miehistö pelastautui saarelle ja olivat siellä kaksi vuorokautta, ennenkuin apu saapui. Laiva jäi hylyksi.
Tämä laiva oli kärsinyt haaksirikon Helsingin edustalla vuonna 1915 ja huutokaupattu Kotkaan vuonna 1916. Aluksen rakennusvuodesta ei ole tietoa, mutta todennäköisesti tämän vuosisadan alkupuolella. Kuutsalon saarella kaljaasi sittemmin kunnostettiin luotsi August Brunilan johdolla merikelpoiseksi. Tammikuun 9. päivä vuonna 1918 liikemies W.Hacklin ja kauppias J.Sylvänne Porista ostivat sen. He omistivat laivan puoliksi. Kaksimastoisen kaljaasin mitat olivat: Pituus 29.9m, leveys 7.2m ja syväys 3.3m. Kantavuus oli 139.8 nrt.
Tämänkin laivan tarina Hacklinin omistuksessa päättyi jo ensimmäisen purjehduskauden loppupuolella haaksirikkoutumiseen. Kaljaasi Voitto lähti Kjögen satamasta Tanskasta 6.11.1918 klo 9 aamulla. Suuntana oli talvisatama Reposaari ja lastina noin 20 tonnia painolastihiekkaa. Kapteenina oli virolainen Martti Kongs. Puhalsi heikko lounaistuuli. Matka sujui vaihtelevien tuulien vallitessa. Ahvenanmaan luoteispuolella oleva Grundkallan majakka ohitettiin 11.11. aamuyöllä, jolloin tuuli oli jo yltynyt kovaksi lounaistuuleksi. Sen jälkeen tuulen voima yltyikin täydeksi lounaismyrskyksi ja alus kamppaili kohti ainoastaan keulakahvelipurjeen avulla kohti Reposaarta.
Kello viideltä iltapäivällä huomattiin Säpin majakan valo eteläkaakossa ja todettiin aluksen olevan Kaijakarista länteen. Kulku suunnattiin kaakkoon jotta kaljaasi sivuuttaisi turvallisesti Kaijakarin. Mutta toisin kävi. Myrskytuuli ja riehuva meri sortivat laivaa kohti Kaijakaria, joka oli jo puolen mailin päässä laivasta tuulen alapuolella. Kaljaasia ei saatu enää kääntymään, joten ainoa vaihtoehto oli lisätä purjeita ja jatkaa samaan suuntaan. Sekään ei auttanut. Laiva rysähti Kaijakarin eteläkärjessä olevalle matalikolle ja jäi siihen. Purjeet laskettiin ja miehet jäivät laivaan, sillä pelastusveneellä ei ollut asiaa myrskyävälle merelle. Yön aikana aallot työnsivät kaljaasin yhä kauemmas karille ja sen paapuurin sivu ruhjoutui rikki useammasta kohdasta. Seuraavana aamuna tuuli rauhoittui ja miehet pääsivät soutamalla Reposaareen.
Hacklin ja Sylvänne laittoivat hylyn myyntiin ja kaljaasi huutokaupattiin vielä saman vuoden joulukuussa. Uudet ostajat olivat viisi Porin maalaiskunnasta olevaa kalastajaa ja maanviljelijää. Kaljaasi Voiton kohtalona oli joutua vielä kerran hylyksi, sillä asiapapereissa lukee "Poistettu hylkynä 10.11.1921".
Tämä sulavalinjainen kuunari, jonka peräpeiliä koristi taidokkaaasti veistetty naisenpään figuuri, oli rakennettu Ruotsissa Eckernan varvilla vuonna 1875. Laiva ostettiin aikoinaan Uuteenkaupunkiin ja omistajansa kipparoimana purjehti useita ulkomaanreissuja, kunnes lokakuussa vuonna 1919 laski ankkurinsa kovassa tuulessa Reposaaren redille. Ankkuri kuitenkin petti ja laiva ajautui Katavan rannalle. Mastot katkesivat ja pohjaan tuli useita vuotoja. Laiva hinattiin Reposaaren satamaan ja sukeltaja Vilho Granath tarkasti pohjan. Lausunto oli lohduton: Pohja oli painunut sisään useasta kohdasta, köli pahasti ruhjoutunut ja osa kaarista oli katkennut. Satamakapteeni arvioi hylyn arvoksi 20.000 mk. Emma laitettiin huutokaupattavaksi. Hacklin osti hylyn lokakuun lopulla 1919 ja korjautti sen talven aikana Porin konepajalla. Tämän kaksimastoisen kuunarin mitat olivat: Pituus 29.0m, leveys 4.6m ja syväys 3.7m. Kantavuus oli 184.4 nrt.
Kuunari Emman matka päättyi toisen purjehduskauden lopulla. Laivaan lähti Lyypekistä Saksasta kohti Mäntyluotoa 19.10.1921 kapteeni Saarisen komennossa. Ruumaan oli lastattu 334 säkkiä suolaa ja 150 tonnia hiekkaa. Ohitettuaan Öölannin eteläkärjen 23.10. nousi ankara myrsky. Öölannin ja Gotlannin välillä katkesi isonmaston puomi ja meni laidan yli, jääden kuitenkin roikkumaan reelinkiin kiinni köysistään. Kuunari pääsi ankkuroitumaan erääseen lahteen Öölannin pohjoiskärjessä. Ankkuri petti kovassa merenkäynnissä ja laiva ajautui 30m:n päähän rannasta ja kaatui kyljelleen. Laivan kokki ja eräs merimies uivat köyden kanssa maihin ja yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa kiinnittivät sen maihin. Loput miehet tulivat maihin köyttä pitkin puosuntuolilla istuen. Kuunari jäi hylyksi.
Tämä pyöreäperäinen kaljaasi rakennettiin vuonna 1908 Kuutsalon saaressa, Kymen pitäjässä rakennusmestari Wendelins'in johdolla. Laiva ostettiin Poriin Maarianhaminasta 30.10.1919 hintaan 50.000 mk. Ostajina olivat Hacklin ja turkulainen merikapteeni C.J.Mattsson. He omistivat laivan puoliksi. Kaksimastoisen kaljaasin mitat olivat: Pituus 22.9m ja leveys 7.0m. Kantavuus oli 72.8 nrt.
Wellamo ehti toimia ainoastaan yhden purjehduskauden, ennenkuin kohtasi matkansa pään. Kaljaasi lastasi ruuman täyteen valimohiekkaa Tanskan itärannikolla Randers'in satamasta ja suuntana oli Norja. Päästyään merelle aamupäivällä 15. elokuuta, joutui kaljaasi heti ankaran myrskyn kouriin. Ankkuri laskettiin, mutta se ei saanut otetta pohjasta ja alus ajautui karille. Lähistöllä ollut moottorikuunari Freja yritti usean tunnin ajan turhaan kiskoa Wellamon irti karilta, vasta illalla 9 aikaan se siinä onnistui. Laiva ankkuroitiin uuteen paikkaan yöksi. Päivän valjettua, kun tuulikaan ei tuntunut asettuvan yhtään, päätettiin lähteä turvaan erääseen Tanskan vuonoon. Meri kävi korkeana. Aallot murtuivat kaljaasin kannelle yhtenään. Laivalla havaittiin vuoto, ruumassa oli vettä metrin verran. Kapteeni määräsi matruusin katsomaan, että mistä vesi oikein tuli. Matruusi havaitsi pohjalaudoituksen rikkoutuneen keulamaston vierestä. Ruuma oli pian puolillaan vettä ja oli selvää että alus uppoaisi. Laivaväki komennettiin hinauksessa olevaan pelastusveneeseen. Kaljaasiin jäivät kapteeni ja eräs matruusi. Kurssi muutettiin kohti lähempänä olevaa Läsön saarta. Illalla 9 ja 10 välillä hiekkavelliksi kastunut lasti liikahti ja alus kallistui rajusti oikealle. Miehet hyppäsivät heti pelastusveneeseen ja irroittivat hinausköyden. Samassa alus upposi. Lähistöllä ollut kalastusalus pelasti miehistön ja vei heidät Fredrikshavniin.
Tämä limisaumaiseksi rakennettu kolmimastoinen rautaparkki oli rakennettu vuonna 1876 Liverpoolissa R.J.Evansin & Co:n telakalla, laivan nimeksi tuli Lalla Rookh ja kotipaikaksi Liverpool. Sen pituus oli 63.0m, leveys 9.7m ja syväys 5.7m. Kantavuus oli 732.1 nrt. Parinkymmenen vuoden ajan se purjehti lähinnä Australian liikenteessä. Vuonna 1903 se myytiin liverpoolilaiselle saippuayhtiölle, jonka kotipaikka oli Port Sunlight. Tämän jälkeen laiva kuljetti kopraa Tyynenmeren eteläosista.
Vuonna 1905 parkkilaiva myytiin Norjaan Grimstadiin. Vuonna 1915 alus myytiin Kristiansandiin ja se sai nimekseen Effendi. Neljä vuotta myöhemmin kotisatamaksi tuli Skien ja nimeksi Belona. Vuonna 1923 huhtikuun 20. päivä vanha rautaparkki siirtyi Norjasta Suomeen ja Poriin 1800 punnalla.
Omistajaksi tuli osakeyhtiö, jonka pääisäntänä oli Hacklin. Muut osakkaat olivat: Merikapteenit J.E. ja J.Ed.Grönblom, apteekkari A.Grönblom, konttoristi A.Grönblom, prokuristi J.Illman, isännöitsijä E.Samuelsson, satamavouti J.Sundblom ja merikapteeni K.Palander. Kaikki osakkaat olivat Porista.
Parkkilaivan nimeksi tuli Karhu ja kapteenina toimi Josef Einar Grönblom. Alus purjehti neljän purjehduskauden ajan pitkin maailman valtameriä, mm. Länsi-Intian liikenteessä, sekä Välimeren ja Pohjanmeren liikenteessä. Vuonna 1927 huhtikuussa parkkilaiva myytiin Gustaf Erikssonille Ahvenanmaalle ja liitettiin hänen isojen parkkilaivojen laivastoon. Eriksson palautti laivavanhukselle takaisin sen alkuperäisen nimen Lalla Rookh.
Laiva purjehti pääasiassa Pohjanmerellä, mutta teki myös muutamia Länsi-Intian matkoja. Lokakuussa 1928 myytiin 52-vuotias mertenkyntäjä Belgian Bryggeen romutettavaksi.
Tämä kaksimastoinen kaljaasi oli rakennettu vuonna 1914 Mustaojan varvilla Kuolemanjärven pitäjässä rakennusmestari Ville Ruotun johdolla. Laivan pituus oli 20.5m, leveys 6.8m ja syväys 2.1m. Kantavuus oli 59.5 nrt. Kaljaasi ostettiin Raumalle vuonna 1923, josta Hacklin sen osti joulukuun 20. päivä vuonna 1927. Kaljaasi purjehti puutavaraliikenteessä Pohjanlahdella. Vuonna 1929 laiva myytiin Jukolan Saha Oy:lle Merikarvialle ja vuonna 1934 Torasjoen Saha Oy:lle, Suojärvelle. Kaljaasi Eino poistettiin laivarekisteristä hylkynä, vuonna 1943.
Tämä pieni kaljaasi rakennettiin vuonna 1900 Hellestorpin varvilla Lemlandissa Ahvenanmaalla rakennusmestari Nordlundin johdolla. Kaljaasin pituus oli 19.5m, leveys 6.3m ja syväys 2.0m. Kantavuus oli 46.6 nrt. Alus ostettiin Raumalle vuonna 1922, josta Hacklin sen osti tammikuun 13. päivä vuonna 1928. Tämän pienen kaljaasin elinkaari oli yhtä pitkä kuin suuren rautaparkki Karhun, eli neljä purjehduskautta. Todennäköisesti Smaragd liikennöi myös Pohjanlahden liikenteessä. Kaljaasi poistettiin liikenteestä huhtikuussa 1932 ja muutettiin lastiproomuksi. Smaragd poistettiin laivarekisteristä hylkynä vuonna 1935.
Näin päättyi Werner Hacklinin tapahtumarikas toiminta purjelaivavarustajana. Sillä kaljaasi Smaragdin aikana hän hankki Rostokista höyrylaiva Helga Ferninandin ja aloitti pitkän uran laivanvarustajana höyry- ja moottorilaivojen parissa.
A.Lähteenoja-O.Pulkkinen-W.Hacklin: Reposaaren Historia, Helsinki 1942.
H.Heikkinen: Tuntematon Merimies, Porvoo 1975.
L.Grönstrand: Ålands Segelfartygets Historia.
E.Riimala (toim.): Navis Fennica, Porvoo 1993.
Turun Maakunta-arkisto: Porin Raastuvanoikeuden pöytäkirjat eri vuosilta.
Turun Maakunta-arkisto: Porin laivarekisterikirjat eri vuosilta.
Sanomalehti Satakunnan Kansa
Hacklin Oy:n arkisto.
Kirjoittajan oma arkisto.
