PUUESINEIDEN KONSERVOINTI KOTIOLOISSA
Ensinnäkin, on syytä muistuttaa että yli sata vuotta veden alla olleet esineet ovat muinaismuistolain alaisia.
Tämä tarkoittaa sitä, jotta niiden kerääminen eli ylösnostaminen on rikos josta laki rankaisee mitä
ankarimmin.
Toiseksi on syytä muistaa, että esine saattaa olla edelleen jonkin henkilön tai instanssin omaisuutta.
Esimerkiksi varustamon, vakuutusyhtiön tai pelastusyhtiön. Tällöin esineen nostamiseen on kysyttävä
asianomaisen tahon lupa.
Kolmanneksi on syytä muistuttaa, että jos kyseessä on sota-aluksesta peräisin oleva osa, on se
puolustusvoimain omaisuutta ja kajoaminen ilman lupaa ilman lupaa on tällöin tietty kielletty.
Jos jostain syystä vaikuttaa siltä, että esine ei kuulu kenellekään edellemainituille, voi ehkä harkita esineen
ylösnostamista.
Toisaalta voisi olla viisaampaa jättää esine paikoilleen, että tulevatkin sukeltajapolvet voisivat sitä ihailla.
Vai kuinka?
...ja mitenkäs se esine joutui meren pohjaan?
HAAKSIRIKKO
Merellä vallitsee myrsky. Vanha purjelaiva etenee vaivalloisesti eteenpäin runko natisten ja saumat vuotaen. Aallot vyöryvät laivan yli kiskoen mukaansa rikkoutuneesta kajuutasta irroineita puunkappaleita. Miehistö pumppuaa vettä pois laivasta, mutta turhaan. Puosu ilmoittaa veden yhä nousevan ruumassa. Alus on menetetty. Kapteeni tietää heidän olevan lähellä rannikkoa, sillä aaltojen lomasta on silloin tällöin pilkoittanut jotain tummaa. Saaria tihenevässä hämärässä.
Kapteeni antaa käskyn kääntyä rantaan päin, toivoen löytävänsä jonkin turvallisen reitin mistä pääsee syvemmälle saariston suojaan. He etenevät hetken, mutta sitten rysähtää. Kuuluu repivää ääntä laivan lta, alus liukuu hetken ja sitten pysähtyy.
Mastot tutisevat myrskyn kourissa. Miehet katkaisevat kirveillä saalingit ja antavat mastojen kaatua laidan yli. Mitään ei ole enää tehtävissä, miehistö siirtyy pelastusveneeseen ja soutavat saariston suojaan.
Myrsky hajottaa rungon muutamassa päivässä ja osat vajoavat karikon viereen muistoksi aikoinaan niin uljaasta purjealuksesta.
...ja kukas sen löysi?
TUTKIMUSMATKA
Vuodet vierivät ja myrskyn tuhot haalistuivat paikallisten asukkaiden muistoista. Ainoastaan kalastajia tuo alus häiritsi pyydystämällä joskus heidän verkkojaan.
Sattuipa sitten kerran eräs innokas sukeltaja kuulemaan tästä verkonrepijästä ja lähti karikon viereen tutkimusmatkalle. Aikansa pohjassa uituaan hänen silmiinsä osui pohjasta törröttävä laidan osa. Hän kääntyi lähemmäs ja havaitsi samantien kauempana suuremman kappaleen. Hengitys kiihtyi ja hylyn kappalelta löytyi joka räpylänpotkulla yhä enemmän.
Ilma alkoi olla vähissä, pitäisi nousta pintaan. Mutta, joku muisto täytyisi löytää ja näyttää kavereille. Tuollahan pilkistää mudasta ploki...hieman kaivamista, ja...siinä se on kädessä. Sukeltaja nousee pinnalle kädessään musta ja mutainen muisto. Kiva esine, vai mitä. Mutta miten se säilyy? Sukeltajan tuoreessa muistissa ovat ne kaarenkappaleet jotka edelliskesän sukellusten muistoina yhä lojuvat autotallin nurkassa kuivuneina, halkeilleina ja vaalenneina.
Emme jätä sukeltajaa pulaan tällä kertaa vaan annamme helpot konservointiohjeet, joilla hienot löydöt säilyvät jälkipolvien ihailtaviksi.
...ja nyt asiaan.
KONSERVOINTI
Vedessä ollessaan puu menettää pinnastaan selluloosan ja jäljelle jää sidosaineet l. ligniinit, ydinpuun säilyessä miltei muuttumattomana. Lisäksi puui imee runsaasti vettä, jolloin pintaosissa on vettä jopa 90%, tälläistä puuta sanotaan "Water-logged". Jos tällainen puu kuivatetaan noin vain, on seurauksena pinnan raju halkeilu veden haihtuessa ja rikkoessa ligniinirakenteet. Kärsivällisyydellä ja pienellä vaivalla puuesine saadaan kuitenkin säilymään.