KERTOMUKSIA PORILAISISTA LAIVOISTA JA LAIVOJEN KOHTALOISTA...
Siipirataslaivat
Sovinto, 1847-1855
Salama, 1857-1885
Werner Hacklinin laivat
Reposaarella vuonna 1880 syntynyt ja vaikuttanut Werner Hacklin aloitti liikemiehen uransa yhdessä veljensä Emil Hacklinin kanssa. He perustivat Reposaarelle vuoden 1908 lopussa stuuvari- eli ahtausliikkeen. Nykypäivänä vastaavaa toimintaa harjoitetaan edelleenkin Hacklin Oy:n muodossa, mutta toki paljon laajemmassa mitassa.
Stuuvari-toimen lisäksi Werner Hacklin toimi myös laivanvarustajana. Parhaiten ehkä tunnetaan Hacklinin höyry- ja moottorilaivat, jotka nimettiin lähiomaisten etunimien mukaan ja liitteeksi laitettiin vielä kirjain H.
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä meriliikenne Suomen rannikolla tyrehtyi hetkeksi. Kun laivat sitten saivat liikenneluvat, reittiyhteydet Ruotsiin järjestettiin pohjanlahden satamien kautta. Lähtösatamiksi valittiin Rauma, Reposaari/Mäntyluoto, Vaasa ja Tornio.
Samaan aikaan siirtyi myös Porin satamatoiminnan painopiste Reposaarelta Mäntyluodon satamaan. Reposaarella ja redillä tapahtunut puutavaran lastaus supistui voimakkaasti. Toiminnan siirtyminen Reposaarelta Mäntyluodon laitureille oli uutta Hacklinin-veljeksille, ja liikkeen asema heikkeni lähes kriittiseen tilaan. Toiminnan pyörittämiseen tarvittaisiin kipeästi lisää rahaa, syntyi ajatus ryhtyä laivanvarustajaksi. Rahtimäärät ja -maksut kun olivat nousussa sodan aikana.
Ensimmäinen höyrylaiva
Werner Hacklinin ensimmäisen höyrylaivan Birgitin tuhoutumisen jälkeen vuonna 1915, hän keskittyi laivanvarustustoimissaan liki 15 vuoden ajan pelkästään purjealusten varustamiseen.
Hacklinin purjelaivat
1930-luvun lamakauden aikana päätti Werner Hacklin stuuvaritoiminnan lisäksi keskittyä uudestaan höyrylaivanvarustukseen. Lamakauden aikana laivojen hinnat olivat alhaisia ja vaikka korkeita tuottoja ei heti kertyisikään rahtimarkkinoilla, niin liikemiesvaisto kertoi että nyt olisi oikea aika sijoittaa höyrylaivoihin.
Englannin saarivaltakunnassa oli 30-luvun alussa lukuisa joukko toimettomina makaavia rahtialuksia. Syynä oli Englannin harjoittama "tramppeja" syrjivä kauppapolitiikka. Kaikki tuet ja maksuhelpotukset menivät pääasiassa säännöllistä linjaliikennettä harjoittaville yhtiöille. Sama suuntaus oli nähtävissä myös mantereen puolella Saksassa ja muissa pohjanmeren rannikkovaltioissa aina Ruotsia ja Norjaa myöden. Luontevaa oli, että Werner Hacklin hankki suurimman osan laivoistansa näistä rannikoiden "supermarketeista". Laivoja ostettiin laivanisännistöyhtiöiden ja myös omiin nimiin koko 30-luvun aikana suurin piirtein tahtiin laiva per vuosi. Alukset nimettiin Suomeen rekisteröitäessä perheenjäsenten nimen mukaan ja perään liitettiin tunnetuksi tullut H-kirjain.
Näiden höyrylaivojen matkoista, lasteista ja historioista ei ole paljoakaan säilynyt tietoa jälkipolville. Merimieshuoneen arkistosta, joka sijaitsee Turun maakunta-arkistossa, löytynee varmasti joidenkin alusten matkat ja miehistöluettelot. Niiden läpikäyminen tämän artikkelin puitteissa ei liene kuitenkaan kovinkaan tarpeelliselta.
Hacklinin laivojen vientilastit olivat Mäntyluodon satamasta pääasiassa erilaista puutavaraa; tukkia ja sahatavaraa. Muista satamista saadut vientilastit olivatkin sitten moninaisempia; selluloosaa, malmirikastetta, paperituotteita, ratapölkkyjä ja muuta kappaletavaraa. Ulkomailta Suomeen päin tultaessa laivojen ruumissa oli melko usein täysi hiililasti Suomen teollisuuden tarpeisiin.
Höyrylaiva Otto H
Höyrylaiva Betty H
Höyrylaiva Verna H
Höyrylaiva Aune H
Höyrylaiva Flora H
Höyrylaiva Anton H
Höyrylaiva Kalle H
Höyrylaiva Jussi H
Höyrylaiva Edit H
Höyrylaiva Riitta H
Höyrylaiva Kallo
Höyrylaiva Halvar H
Höyrylaiva "Romu H"
Rosenlew & Co:n laivat
Emma
- Kahden ensimmäisen vuoden matkat; etapit
Veritas
Constantia
Aloitus-sivulle